Ei vielä!

(En keksinyt mitään sopivaista kuvitusta asiaan, joten nyt mennään pelkällä tekstillä..sorry!)

Nyt seuraa jotain historiallista. Nimittäin se, että mä ilmoitan ihan julkisesti toivovani ihanvähän viileämpää keliä. Ei ole tämä helle mistään kotoisin...

Emmä muuten, mutta kun kroppa on kuin pystyyn nostetulla porsaalla, nassu on taas kokenut jonkun akneräjähdyksen ja kaipaa tuhtia pohjustusta pintaan, että kehtaa lähteä ihmisten ilmoille ja vaatekaapissa ei ole edustavia kesävaatteita. Ni emmää hei nyt mitään hellettä!

Tarvisin ainakin väljät pellavahousut kesägarderobiini. Toppeja ja teeppareita riittää kyllä, kunhan vaan mahtuisin niihin, krhm... Pohdin myös trikoisen maksimekon hankintaa, kun sattui eräs sininen yksilö kävelemään vastaan töissä. Ja se on vähänihana. Tiedä häntä sitten kuinka tuollainen kävis tämmöisen hukkapätkän päälle, eikä se nyt välttämättä muutenkaan oo ihan prioriteettilistan kärkisijoilla. Tosin, tota vois kyllä leggareiden ja jonkun neuletakin kanssa käyttää myös töissä. 

Asiasta kukkaruukkuun, pohdin tässä pitäiskö pistää nyt kuitenkin pystyyn pikku skaba blogin yksivuotissynttärin kunniaksi (kun minä sen tosiaan unohdin, ehheh...) Saako kannatusta?

Uutta duunia pukkaa

Sain pari päivää sitten puhelun entiseltä esimieheltäni. Ganal TV:stä Wes TV:ksi muuntunut satakuntalainen paikalliskanava kaipaili Porin suunnalta kuvaaja-toimittaja-editoijaa. Koska mulla on tällä hetkellä kohtalaisen paljon vapaa-aikaa päätin ottaa homman vastaan. Allekirjoitin työsopparin n. kymmenen minuuttia sitten.

Nyt ollaan siis kahdessa duunissa. Teoriassa on myös mahdollista bongata meikäläistä kaapelikanavalta tai Wes TV:n nettisivuilta. Ainakin 2007-2008 tekemääni ohjelmaa Peiliä näytään pyörittävän kanavalla aina sillon tällöin (vaikka sen kyllä soisin jäävän jo arkistojen kätköön...) Saattaa olla, että linkkailen noita uutispätkiä myös tänne blogin puolelle, joten tiedossa on myös paikallisuutisspämmiä. Sori!

Toimittaja-idolini Mauno Ahonen.

Mettäläinen

Ärrimurripersesaakeli. Tänään on taas oikeen kunnon Bad hair and bad face -päivä. Pesun jälkeen unohdin laittaa tukkaan minkään sortin litkuja ja frisyyri sai myös kuivua ihan omia aikojaan. On se kiva, se luonnonkihara. Letti näytti ihan harakanpesältä ja vaati kohtalaisen rääkkäyksen suoristusraudalla asettuakseen edes jotenkuten ihmismoisesti. Ja sitten tuli sade ja pilasi koko suoristuksen. Great. Lisää näitä. 

Iho näyttää ihan tylsältä ja harmaalta ja jostain on kehkeytynyt taas jotain pieniä finnejä ympäri lärviä. Ni et voi ihana. Kofeiiniöverit varmistaa sen, ettei tänään o just se päivä, millon laitettas nestemäistä rajausta silmiin tai mitään muutakaan suurta tarkkuutta vaativaa. Lärviin jaksoin sutia Blascon (ja jos ei se peitä noita finnejä niin ei mikään!), silmiin jaksoin suttailla Lumenen meikkikynää, sävy Metsänvihreä, ripsiin pari kerrosta Sensai 38 Volumizing-ripsaria ja kulmiin hiukan Lumenen Vaaleanruskeaa kulmakynää..

Päällekin valikoitui tänään löysää ja mahdollisimman "näkymätöntä". Tuntuu erityisen hienolta mennä töihin näinä päivinä, kun kaikki omassa ulkomuodossa tuntuu mättävän oikein urakalla. Pöksyt on taas kerran henkkamaukan boyfriendit, trikoopaita, neonoranssi toppi ja pääkallohuivi samasta puodista, vyö Aleksi 13. 

Muistin taas miksen pidä huiveja töissä noin pitkästi auki. Tuo liehutin meinasi olla nimittäin eksymässä joka toisen asiakkaan ostosten mukana pussiin...

P*skapäivän piristykseksi on ihmisellä onneksi ötökkäsukat. <3

Ääh, sais nyt nuo sadekelit loppua. Ei oo kauheen mieltäylentävää miettiä mitään ulkonäköjuttuja, kun sade ja tuuli riipii tukan ja naaman saman tien sen näköiseksi, että on juuri tullut suihkusta. Ja mää haluun aurinkoo-oo-oo-oo!

Nollainformaatiota

Tänään oli jotenkin kummallinen päivä. Herättiin aika myöhään, selät oli molemmilla tosi kipeenä ja lenkki meni ketuilleen koska mun toinen pohje päätti aloittaa jonkun ihme kipuilun. Sain myös yhden työtilanteeseen liittyvän puhelun, mutta siitä tarkemmin siinä vaiheessa kun jotain ratkaisuja on olemassa.

Mut soitettiin iltapäiväksi töihin ja sieltä kotiuduin reilu tunti sitten. Päälleni puin tänään luonnonvalkoiset H&M:n housut, saman puodin neonoranssin topin, sen päälle toisen, tuollaisen väljän topin ja vielä trikootakin. Ja näköjään oon nassuni saanut joka kuvassa piilotettua tuon padin taakse. Ei ollut siis mitenkään tarkoitushakuista...

Kenkinä tänään palvelivat Vagabondin Roset (oon muuten ehtinyt muodostaa noihin varsinaisen symbioosisuhteen...) ja koko komeuden päälle vedin vielä appivanhempien Madeiran-reissultaan tuoman ihanan uuden ponchoni. 

Nyt ajattelin sivistää itseäni leffalla. En oo vielä koskaan nähnyt E.T.: tä, ehkä sen voisi nyt katsella pois. Huomenna olis edessä illalla lyhyt työrupeama ja jos saan aikatauluun soviteltua, niin töiden jälkeen olis tiedossa kesän eka frisbeegolfkierros. Jos keli sallii... Muuten pitäisi ehkä saada oltua aika lailla rauhan merkeissä, jotta saisi tuon koiven kuntoon. Keskiviikkona kun on taas lenkkipäivä, silloin olis syytä koivenkin olla juoksukunnossa!

Lillin uudet kupposet

(Jos joku ei tajunnut, miksi tuo otsikko, niin ei oo kattonut riittävästi Usko Eevertti Luttista)

Satuinpa löytämään meiltä kotoa satkun lahjakortin Sokokselle. Ehdotin siipalle, että se investoitaisiin perheen alusvaatevaraston uudistamiseen ja ehdotus hyväksyttiin. Ostin viime kesänä Sokokselta 6ixty 8ight-merkkiset rintaliivit ja olisin hakenut lisää kupposia samalta merkiltä (koska noi on palvelleet aivan käsittämättömän hyvin), mutta kyseistä merkkiä ei enää ollut Sokoksen valikoimassa. 

Hain avuksi myyjän ja kohtalaisen nopeasti mulla oli kantamuksina viidet eri merkin liivit, joita lähdin sovittamaan. Suurin osa liiveistä oli väärän mallisia tai kokoisia, mutta Calvin Kleinin kupit tuntui heti omilta. Myyjä totesi ennen sovittelua, että noi Kleinit on aika harvan päälle sopivia. Jotenkin mulle tuli heti aaminki, että ne on mulle sopivat... Oon vähän tämmönen muotopuoli kumminkin. :D

Sovittelin ekaksi noita pilkullisia versioita ja kun totesin ne hyviksi, myyjä toi mulle vielä nuo kukkakuvioiset testiin. Molemmat istuivat päälle kuin hanska. Ei kiristä, ei tursua, ei lölly. Ihan kun ei ois liivejä lainkaan. Eikä oo liikaa fyllinkiä. (Jokainen voi päätellä ihan itse, haluaako koon 75D-naisihminen ihan välttämättä lisää kokoa hinkkivarustukseensa. Annan vinkin: ei.)

Molemmat liivit sattuivat vielä olemaan varustetut ale-lappusilla, mikä ei ainakaan vaikeuttanut ostopäätöstä. Yhteensä nuo kahdet liivit kustansivat alle kuusikymppiä, mikä ei mun mielestä kaksista kunnon liiveistä ole yhtäänkään paha. Onpahan ainakin kunnolliset. Jopa tarkan markan miehenä tunnettu isäntä totesi, ettei kai sillä hinnalla niin väliä oo, kunhan on hyvät. (Oon ehkä joskus pitänyt kotona luentoa aiheesta miksi rintaliivien pitää aina olla just eikä melkein sopivat...) 

Päivä Sikin kanssa

Yritänpä ylittää itseni ja naputella kokonaisen postauksen pelkästään Lumialla (malli on siis 710). Kävin tsekkaamassa, mitä appsia Bloggerin käytön avuksi olisi tarjolla, mutten löytänyt kuin maksullisen sovelluksen. Koska tässä ei vielä oo mahdollisuuksia ns. kokeiluversioihin (uudemmissa Windows-Nokialaisissa on, vai onko vielä tulossa?), jätin hankkimatta. Mun on nyt tarkoitus elää tän puhelimen kanssa vaan sen aikaa, että saan Iipon takas korjauksesta.

EDIT: Se kokeilu loppui lyhyeen. En saa ladattua kuvia mitään kautta suoraan luurilla. Kuvat ja kuvatekstit on siis lisätty jälkikäteen koneella, itse teksti ja kuvat ovat Lumian tuotoksia. Parista vikasta kuvasta puuttuu "oikea" kuvateksti, koska ne lisäsin vasta padilla sängystä. Kuvat on myös pässisti tuossa vasemmassa reunassa, korjailen ehkä huomenna...

Ja asiaan. Herätyskello on soinut jo joskus ennen puolta kasia, mutta tänään sai vedellä sikeitä ihan rauhassa. Heräilin hiukan ysin jälkeen herätysvalon ja sälekaihtimien välistä tihkuvan luonnonvalon yhdistelmään.

Huomenta!

Vierustoveri olis varmaan nukkunu vielä...

Kyllähän näissä Angry Birds-lakanoissa kelpaa nukkua ja herätä. 
Saatiin nämä joululahjaksi mun appivanhemmilta.

Tänään oli bed headit taas kohdallaan.

Terveellinen aamupala. Tai sit ei.

Aamupalana on tänään Valion lohkeava ananasjogurtti (on muuten aivan helkkarin hyvää!), kupillinen mustaa kahvia ja Eliksiiri. Eli tuttavallisemmin ED Lemon Light. Taustalla Cartoon Network. Vaadin tuon, kun isäntä teki hiljattain muutoksia kanavapaketteihin.

Karvinen!

Aamupalan ja sohvalla rötköilyn jälkeen ryhdyttiin siivoamaan. Meen kämppä on niin auttamattomasti liian pieni, ettei tavarat tahdo millään sopia mihinkään ja sen takia meillä vallitseekin useimmiten aikamoinen kaaos. Ollaan molemmat myös aika lahjakkaita jättämään tavaroita lojumaan ja se aiheuttaa muutamassa päivässä jo ihan kauheen sekamelskan. Nyt saatiin kuitenkin lähes koko kämppä inhimilliseen kuntoon. Parvekkeella on vielä pari hommaa tekemättä (lähinnä turhien tavaroiden hävittämistä) ja makkarin täytteenä olevat kirppisroinat ja roskikseen lähtevät vaatteet on vielä rästinä. Mut kyllä tää tästä.

Mun oma kokki Kolmonen. <3

Kuva on taas väärin päin. No, ruoka oli kumminkin hyvää.

Isäntä ryhtyi ruuanlaittoon ja minä blogin kirjoittamiseen. Meillähän siis isäntä kokkaa huomattavasti mua enemmän, koska on siinä parempi. Paitsi on se saanut mut jo sen verran koulutettua, että osaan tehdä ihan sairaan hyvää jauhelihakastiketta. 

Sain muuten luvan julkaista isännän jauhelihapihvien ohjeen. Se nyt tähän väliin:

Tarvitset:
400 g jauhelihaa (meillä käytetään yleensä paistijauhista)
Pussillisen sipulikeittoaineksia
Kananmunan
Korppujauhoja
Vettä
Ruokaöljyä
Valkopippuria
Mustapippuria
Maustepippuria
Paprikajauhetta
Suolaa

Ja itse prosessi:
Sekoita sipulikeittoaineksiin hiukan korppujauhoja, lisää vettä sopivasti. Anna turvota hetki. Lisää mausteita oman maun mukaan (isännän mukaan valko- ja mustapippuria semmoisen yhden kaadon verran, maustepippuria hiukan reilummin) ja yksi pyöräytys suolaa suolamyllystä. Lisää ja kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Muotoile pihveiksi käsin ja paista pannulla öljyssä. Jos käytössä on uuninkestävä pannu, voi pihvit paistaa ensin liedellä, kääntää ja tyrkätä koko pannun uuniin, noin 200 asteessa (pannun sietokyvyn mukaan) 5-10 minuuttia.


Ruuan valmistuessa mä kävin suihkussa ja muistin myös kuoria nassun! Suihkun jälkeen laitoin viimiset tipat ekasta Bio Oil-pullosta naamaani. Syömisen jälkern lepäiltiin hetki ja mä puunailin samalla naamaani edustuskuntoon.

Ponin kunnostusoperaatio ei auttanut. 
Eturengas tarvii vielä toimenpiteitä ennen kuin pääsen sykkelöimään.

Piti lähteä pyöräillen moikkaamaan kummilapsia, mutta mun Ponin eturengas ei huolinut millään ilmaa sisuksiinsa. Mentiin siis autolla. Päivän asuksi valikoitui hyvin tyylitön kombo: H&M:n nilkkapituiset vihreet housut, vaaleanpunainen Adidaksen huppari ja fuksisnpunaiset blingisukat. Asusta ei tietenkään ole kuvaa, koska olin kiukkuinen liikkeelle lähtiessä ja takaisin tulossa vaihdoin salamana lenkkikamat päälle.

Kummilasten vastaanotto on aina yhtä ilahtunut ja sydämellinen. 
Oon myös vakuuttunut, että molemmat osasivat sanoa "täti".

Anna mulle se puhelin jooko? Vähän kattosin...

Käytiin isännän kanssa vetämässä intervallihenkinen lenkki ja takastulomatkalla haettiin Filmtownista Nousukausi. Isäntä kun ei oo koskaan tota vielä nähnyt. Sorruttiin myös namipusseihin, onneksi älysin panostaa koviin karkkeihin niin ei ehkä tuu kiskottua koko säkillistä kerralla kitusiin.

Lenkkeily on kivaa, sen näkee naamasta.

Naminamia. Mut vaan vähän.

Nousukausi.

Leffaseura esitteli mieluummin karkkejaan kuin naamaansa.

Loppuilta kuluikin pitkälti sohvalla, ensin leffan parissa ja sen loputtua vaihdettiin tv:n tarjontaan (=lätkää ja inhokkiani Tamia, hrrr!) Sain myös niskahierontaa, kelpaa! Namipussitkin tyhjeni kiitettävän vähän, jännästi ei tommosen lenkkeilyn jälkeen kauheesti nappaile vetää kauheeta kuormaa sokeria lärviinsä.

Meikit pois Lidlin vauvanpeppuliinoilla

.

Aamulypsyn podcastit on viihdettä parhaimmillaan.

Iltahuvina oli jo perinteeksi muodostunut SuomiPopin Aamulypsy-podcastien kuuntelu iPadilta. Yleensä tässä käy niin, että molemmat kuukahtaa kesken kuuntelun ja puolitokkurassa tuuppaan padin yöpöydälle. Niin käynee tänäänkin...

Ihoremontin seurantaa

Hiphei. Reilun viikon takaisen aiho kuntoon kesäksi 2013-postauksen kuvien katselu meinasi pistää poruttamaan, näyttihän toi lärvi noissa fotoissa aika helvetin pahalta. Eteenpäin on kuitenkin menty ja nyt tuntuu siltä, että alkaa aurinkokin pikkuhiljaa pilkahdella sysimustien pilvien välistä. Noin kuvaannollisesti ja onneksi kirjaimellisestikin.

Ruokavalio on noista lätkästudioiden sipsi-karkki-dippi-limppari-mättämisen jälkeen saatu astetta järkevämmäksi, joskin syötiin perjantaina pizzaa Suomen peliä katsoessa ja toissapäivänä tein elämäni ekan mutakakun. Mutta ei nyt sentään päivittäin tule mätettyä ihanmitäsattuu-sapuskoja käkättimeen. 

Tarpeen mukaan iltaisin käytetty käsidesikuuri nassulle on myös näyttänyt ihan hyviä tuloksia. Semmosia pieniä näppyjä on huomattavasti vähemmän ja sen päälle lärpitty Bio Oil on tehnyt ihon mukavan tuntuiseksi. Musta tuntuu myös, että nuo pari kestoryppyä otsassa (ilmestyivät siihen muuten tasan mun 24-vuotissyntymäpäivän aamuna!) ois hiukan loivenneet. Arpien häivyttymisestä tuon Bio Oilin käytön seurauksena en vieläkään osaa antaa arviota, mutta ihon sävy tuntuisi tasoittuneen jossakin määrin.

Otsaryppyni, olkaa hyvät!

Otsarypyt normitilassa. On noi nyt vähän tasoittuneet. Onhan?

Jalkoihin tehty Baby foot-syväkuorinta tuntuu noiden pahempien ongelmakohtien suhteen ottaneen stopin, tosin jalkapöydän päältä ja sivuilta iho kesii edelleen. Hain noihin sitkeimpiin kovettumiin eilen apteekista tuommoisen Wartner-kynän, jota sivellään kovettumille kerran päivässä ja neljän päivän kuluessa sen pitäisi sitten kuoria nuo pahkurat irti. En odota vielä ensimmäisellä käyttökiekalla mitään valtavaa maailmojamullistavaa lopputulosta, tuotahan saa käyttää neljä tuollaista neljän päivän kuuria peräkkäin jos käyttöohjeet onnistuin oikein tavaamaan.

Tänään illalla tulen raapimaan viimeisetkin tipat tuosta ekasta Bio Oil-pullosta. Aikaa sen tyhjenemiseen meni melkein 2 kk, eli kun tuon toisen varastojemmaan hommatun putelin vielä ajan naamaani, pitäisi sen ohjeistetun kolmen kuukauden minimikäyttöajan täyttyä reippaasti. Silloin viimeistään taas seurantaa miten tuo litku on nahkaan vaikuttanut, jalkapohjapäivitystä tiedossa jo sitä ennenkin.